Tarinat ja kuvat kopioitu Matti Verkkosen tekemiltä sivustoilta: Verkkosen laivurit Päijänteellä

Laiva on rakennettu 1874 Viipurin Konepajalla ja koottu Hollolan Lahden Venerannassa.
Pituus 23,35 m, leveys 4,28 m, syvyys 2,28 m
Kone 25 hv, muutettu myöhemmin 105 ihv.

Vuosina 1915 - 1925 Juho Vihtori toimi höyryhinaaja HAAPAKOSKEN päällikkönä. Laivan omisti aluksi Oy Finland Wood Ab, Salvesenin Vaajakosken tehtaat, minne laiva oli uutena vuonna 1874 ostettu.

Sillä hinattiin tukkeja Vaajakosken sahalle ja sahattua puutavaraa Vaajakoskelta Lahteen, josta ne jatkoivat junalla satamakaupunkeihin ulkomaille vietäväksi.
Kuljetettava tavara lastattiin proomuihin, jotka olivat noin 30 m pitkiä. Näitä proomuja laiva saattoi vetää jopa 6 kerrallaan. Proomujen lastauksessa naiset olivat tapulien päällä pudottelemassa laudat varta vasten tehtyjä rännejä myöten vaunuihin. Miehet huolehtivat vaunujen siirtämisestä ja proomun täytämisestä.
HAAPAKOSKESSA käytettiin polttoaineena myös sahalta tulleita pintalautoja ja rimoja. Nämä paloivat niin hyvin, että kipinöitä oli noussut taivaale sojonaan. Tästä syystä laivasta käytettiin myös nimeä 'SOJO'

Salvesen käytti laivaa myös tärkeiden vieraidensa kyyditsemiseen Lahdesta Vaajakoskelle. Vieraat tulivat junalla Helsingistä Lahteen ja HAAPAKOSKI toi heidät Vaajakoskelle.
Helsingin Pitäjän Hämeenkylässä asuva Edith Asp toimi palvelijana Helsingissä asuvalla Salvesenin tyttärellä Mariella. Perhe vietti yhden kesän Haapakoskella ja Edithin tehtävänä oli hoitaa perheen vuoden vanhaa Jarl –poikaa.
Edith Aspin kotiin kirjoittama kirje matkasta Helsingistä Haapakoskelle 1910.
Rakas äiti ja sisarukset!
Olen nyt vihdoinkin täällä. Matkustimme Pietarin –junalla ensimmäisen luokan vaunussa Lahteen, jossa vaihdoimme junaa. Herra Salvesenin oma höyrylaiva odotti meitä Vesijärvellä. Laiva on melko suuri, Vesijärvi peilityyni ja järven vesi vihreää. Tulimme sitten sulkukanavaan, joka yhdistää Vesijärven mustavetiseen Päijänteeseen. Päijänne on niin valtavan suuri, että suuret höyrylaivat voivat siellä kulkea. Kanavassa saimme odottaa aika pitkään, ennen meitä oli kolme höyrylaivaa odottamassa läpipääsyä. Perille tulimme klo puoli yksi yöllä, matka Helsingistä Haapakoskelle kesti näinollen 15 tuntia. Matka meni kuitenkin melko nopeasti. Jos olisimme tulleet joillakin niistä muista matkustajalaivoista, olisimme olleet perillä vasta klo 11 seuraavana päivänä, sillä laivat pysähtyivät niin monilla laitureilla, me tulimme suoraan.

Laiva oli 23 metriä pitkä ja erittäin kapearunkoinen. Tästä syystä sai potkuri hinauksessa esteettömän veden kehittäen siten hyvän vetovoiman ja tyhjänä kuljetettasssa suuren nopeuden. Matkanteko Vaajakoskelta Vääksyn kanavalle kesti parhaimmillaan vain 7 tuntia.

James Salvesen myi tehtaansa SOK:lle vuonna 1918, mutta jätti hinaaja HAAPAKOSKEN vielä itselleen vuodeksi ja myi sen sitten SOK:lle 1919. Näin Juho Vihtorikin siirtyi SOK:n palvelukseen.
Vuonna 1920 SOK myi hinaaja HAAPAKOSKEN Yhtyneille Paperitehtaille Jämsänkoskelle ja Juho siirtyi myös laivan mukana Yhtyneitten Paperitehtaitten palvelukseen. HAAPAKOSKEN nimi muutettiin S/S JÄMSÄNKOSKI 3:ksi vuonna 1925, Samana vuonna 1925 Yhtyneet Paperitehtaat myi laivan Korpilahtelaiselle L. Husalle ja sille annettiin nimi S/S KORPILAHTI.

SOK:n Vaajakosken tehtaiden vuoden 1919 vuosikertomuksessa on HAAPAKOSKI laivasta kerrottu seuraavasti:
S/S HAAPAKOSKEN käyttö vuonna 1919

kenen ajossa	tuntia	tuotot[mk]
SOK:n ajossa	548,5	35 652,50
vieraassa ajossa	67,5	4 387,50
Salvesenin ajossa	519,0	33 735,00
Halla O/Y:n ajossa	124,0	8 060,00
seisonut	176,5
YHTEENSÄ	1 435,5 tuntia	81 835,00 mk

HAAPAKOSKI -laiva on nykyään dieselöitynä vapaa-ajankäytössä